Minun tarinani: Kun lääkkeet eivät sovi

Pienestä tytöstä asti olen kärsinyt vatsavaivoista, joihin ei ole syytä juurikaan löytynyt. Parikymppisenä kokeilin itsekseni gluteenitonta ja laktoositonta ruokavaliota josta sainkin apua vatsavaivoihini. Keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia minulla ei kuitenkaan ole. Allergiataipumukseni on lisääntynyt murrosikäisestä alkaen ja olen joutunut syömään useita antibioottikuureja poskiontelotulehduksiin. Lääkkeiden kanssa on ollut ongelmia niiden sopimattomuuden vuoksi moneen kertaan matkan varrella.

Olen harrastanut liikuntaa koko ikäni, välillä aktiivisesti, toisinaan vähemmän aktiivisesti. Vasenta jalkaterääni jouduttiin operoimaan ja tästä seuranneen linkuttamisen takia oikea lonkkani kipeytyi. Oli vuosi 2008 ja olin elämäni kunnossa, lonkkakipua lukuun ottamatta. Sain kipeytyneeseen lonkkaani lääkärissä kortisoni-piikin. En voinut aavistaa kuinka elämäni muuttuu tästä tapahtumasta...

Voimat katosivat täysin, rappuja en voinut nousta ja kaksi viikkoa makasin sängyn pohjalla. Sain valtavasti oireita, joista en ollut ennen kärsinyt muun muassa kovia rytmihäiriöitä ja hengitysvaikeuksia. En saanut hengitettyä ilmaa ulos. Ravasin epätoivoisena lääkäreillä ja minulla todettiin astma. Kuukauden kuluttua juuri kun aloin toipua saamastani kortisoni-piikistä, sain käyttööni astmalääkkeet suurimmalla annostuksella, myöhemmin lieväksi todettuun astmaan. Luotin lääkärin ymmärtävän tilanteeni, koska olin kertonut kortisoni-piikin jälkeisistä oireistani ja aloitin lääkityksen. Seuraavaksi meinasinkin sitten totisesti mennä henki. Kamalassa myrkytystilassani koin saavani suurta helpotusta sairaalassa saamastani tiputetusta natriumliuoksesta sekä puristetusta appelsiini- ja sitruunamehusta. Lukuisten lääkärikäyntien ja tutkimusten ohella aloin itse - kuntoni rajoissa (muun muassa olin mustelmilla, kärsin ihottumasta, sydänoireista ja unettomuudesta) - selvittää ongelmaani. Hain internetistä kaikkea mahdollista tietoa astman ja allergioiden hoitoon, kortisoniin ym. lääkkeisiin liittyen. Keskustelupalstan kohtalotoverilta sain vinkiksi juoda Vishy-vettä ja vihreää teetä sekä käyttää reilusti C-vitamiinia. Join näitä litrakaupalla ja sain pidettyä itseni hengissä (kortisonille ei ole vastalääkettä), kiitos vinkeistä tuntemattomalle. Näiden linkkien ansiosta löysin tieni myös Antioksidanttiklinikalle, jossa sain jatkohoitoa useilla eri ravintovalmisteilla. Toipuminen vei vuoden ja jälkiäkin jäi, mutta sain itseni kuntoon. Ravitsemuksesta kiinnostuneena löysin itseni Paula Heinosen yleisöluennolta, jossa Paula mainitsi kuin ohimennen ettei hänelle käy estrogeeni! Tämän jälkeen löysin geenitestin, jolla saadaan selville lääkkeet joita täytyy varoa. Sain selvitettyä, että maksani entsyymitoiminnassa on vikaa ja suurin osa lääkkeistä ei poistu elimistöstäni normaalisti. Tänä päivänä näitä geenitestejä on saatavilla jo kymmenkunta ja joillakin lääkäreillä alkaa olla hiukan tietoakin aiheesta.

Oma tarinani jatkui siten, että halusin hoitaa itseäni parhaalla mahdollisella tavalla, ravitsemuksella, joten menin ravintovalmentajan vastaanotolle. Olen ollut onnekas, tavannut juuri oikeita ihmisiä oikeaan aikaan, yksi tilanne tai henkilö on johtanut seuraavaan tärkeään etappiin. Aloitin myös Avoimessa yliopistossa ravitsemustieteiden perusteiden "virallisen" opiskelun pelkän tietojen etsimisen sijaan ja olen saanut suoritetuksi myös ProHealthin järjestämät FLT -kurssit tarkoituksena siirtyä hoitoalalta uudelle "uralle" ravitsemusneuvonnan pariin.

 - Maarit

04.07.2013