Vanheneminen on taitolaji

Olen parantanut elämänmenoani kuin sika juoksuaan. Kymmenisen vuotta epäilin, että kai Junnu Vainio oli oikeassa, laulaessaan miehen tiettyyn ikään tulemisesta. Samoihin aikoihin aloin oppia, että vanheneminen onkin taitolaji. Ikä ei ole ongelma, kun sen oikein oivaltaa ja ennen kaikkea oivaltaa vielä terveenä ollessaan.

D-vitamiinin ottaminen oli yksi tärkeä pointti. Sen jälkeen olen rukannut ruokavaliotani pikkuhiljaa ja nyt olen jo aika kaukana tavanomaisesta. Olen vähän hurahtanut tuonne superfoodienkin puolelle, mutta kun homma tuntuu hoituvan entistä paremmin, niin kai superfoodit ainakin minulle sopivat.

Perunat jätin jo aikaa sitten, mutta leivän ja pastat vasta pari vuotta sitten. Tuloksena on, että ärtynyt suoleni ei paljon enää ärtsyile tai siitä ei käytännössä ole mitään haittaa. Peräpukamat rauhoittuivat täysin. Lisäksi olen koko ikäni kärsinyt päänsäryistä. Nyt oireet ovat vähentyneet niin, että pillereiden käyttö on vähintään puolittunut jos ei enemmänkin.

Olen nyt 70 vuotta, joten ei kai kunto olisi parantunut pelkästään ruokavaliolla, vaan olen kyllä lisännyt liikuntaakin. Käyn nykyisin jopa kuntosalilla. Vielä muutama vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi ehdottanut tuota. Sitä se ikä teettää. Salilla on kaikenmaailman härpäkkeitä ja ihmisessä on tsiljoona erilaista pientä ja isoa lihasta. Osa niistä näivettyisi ilman näiden outojen härpäkkäiden antamaa lisärasitetta.

Sellaista kevytjoogaa olen harjoittanut parikymmentä vuotta. Missään nimessä en tee mitään hiki hatussa, en ollut nuorena urheilijatyyppiä, niin en aio olla vaarinakaan.

Homma on kannattanut. Nyt golfkentän viimeisellä väylällä ei väsytä, vuorilla patikoidessa ei jää nuoremmistaan, sänkyyn mennessä ei tarvitse selitellä vaimolle miehen tiettyyn ikään tulemisesta ja aamuisin on sieltä kiva ampaista kuin Anttila, mutta toisin kuin Anttila silloin kun aurinko ei ole vielä edes noussut. Täällä Espanjassa noin käy kesälläkin.

Veikko P.

24.07.2012