Tasapaino

Toinen funktionaalisen lääketieteen periaate on tasapaino.

Elimistö hakeutuu parantuessaan kohti sisäistä tasapainoa. Myös sairaudet nähdään ennen kaikkea häiriöinä yksilön ja hänen ympäristönsä tasapainossa, mitä pyritään korjaamaan kokonaisvaltaisesti, jotta tasapainotila jälleen saavutettaisiin.

Funktionaalisessa lääketieteessä sairauksia ei pidetä vihollisina vaan elinjärjestelmien hallintaa ja tasapainoa ylläpitävien mekanismien pettämisenä. Kehon toimintahäiriöt ja sairaudet ilmenevät harvoin vain yhdessä elimessä, vaan ne koskevat yleensä koko kehoa. Funktionalisessa lääketieteessä painotetaankin kaikkien kehon elinjärjestelmien riippuvuutta toisistaan, minkä vuoksi hoito on aina kokonaisvaltaista.

Potilaan tilaa arvioidaan kartoittamalla ravitsemusvirheet, mahdollinen immunologinen epätasapaino ja tulehdukset sekä selvittämällä ruoansulatuskanavan häiriöt ja maksan myrkynpoistojärjestelmän mahdollisesti puutteellinen toiminta toiminta, oksidatiivisen stressin eli hapetusstressin vaikutus (vapaiden radikaalien aiheuttama vauriotila elimistössä) ja mahdollinen hormonien epätasapaino. Toiminnallisilla laboratoriotesteillä selvitetään, miten hyvin keho toimii näillä kuudella tärkeällä alueella.