LÄÄKÄRIPALSTA

Tällä pastalla funktionaalisen lääketieteen lääkäri Päivi Mäkeläinen käsittelee terveyteen ja sairauteen liittyviä asioita.

Helmikuu, 2009

KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNASTA

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on yleinen sairaus ja se on ilmeisesti lisääntymässä. Sen esiintyvyys on naisilla n. 2-7,5 % ja miehillä n. 0,1-2,8 %.Esiintyvyys suurenee iän myötä ja on huipussaan 60 ikävuoden jälkeen. Jotkut tutkijat (Tri Broda Barnes ja tri Jacques Hertoghe) ovat arvioineet, että kilpirauhasen vajaatoimintaa, sisältäen lievän tautimuodon voisi esiintyä jopa 30-80 %:lla väestöstä.

Autoimmuunitulehdus on kilpirauhasen vajaatoiminnan tavallisin syy. Tällöin ihmisen puolustusmekanismi tuottaa vasta-aineita kilpirauhasta kohtaan ja näitä kilpirauhasvasta-aineita todetaankin n. 95 %:lla potilaista. Tämä autoimmuunitulehdus on yleensä oireeton ja piilevän prosessin lopputuloksena kilpirauhanen joko surkastuu tai suurenee struumaksi. Kilpirauhashormonien eritys voi heikentyä niin, että syntyy kilpirauhasen vajaatoiminta. Jodin puutos on maailmanlaajuisesti tavallisin kilpirauhasen synnynnäisen vajaatoiminnan syy.

Kilpirauhasessa muodostuu kilpirauhashormoneja, T4-hormonia muodostuu eniten, T3-hormonia vähemmän. T3 hormoni on 5-8 kertaa aktiivisempi kuin T4. Lisäksi kilpirauhasessa muodostuu pieniä määriä T1- ja T2-hormoneja sekä kalsitoniinia. Kilpirauhashormonit vaikuttavat lähes kaikkien kehon solujen energia-aineenvaihduntaan ja toimintaan, hapenkulutukseen ja lämmönmuodostukseen. Ne ovat välttämättömiä normaalille kasvulle ja aivotoiminnan normaalille kehitykselle. Näillä hormoneilla on myös tärkeitä vaikutuksia sokeri-, valkuaisaine- ja rasva-aineenvaihduntaan sekä vitamiinien hyväksikäyttöön. Soluissa T4-hormoni muuttuu T3-hormoniksi. Tähän reaktioon tarvitaan 5'dejodinaasientsyymiä, joka vaatii seleeniä toimiakseen.

TSH eli kilpirauhasta stimuloiva hormoni erittyy aivolisäkkeestä ja kiihdyttää kilpirauhasen toimintaa ja kasvua. TSH:a vapauttava hormoni TRH puolestaan muodostuu aivoissa hypotalamuksessa ja kulkeutuu aivolisäkkeeseen, jossa se aiheuttaa TSH:n muodostuksen ja erityksen. Useat tekijät, esim. kylmyys ja stressi lisäävät TRH:n eritystä. Jodin saatavuus vaikuttaa kilpirauhashormonien eritykseen. Matalat jodipitoisuudet stimuloivat kilpirauhashormonituotantoa itsenäisesti TSH:sta riippumatta.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa veren TSH-arvo on yleensä koholla. Matalat arvot viittaavat kilpirauhasen ylitoimintaan. Verestä mitattava vapaa T4-hormoni on kilpirauhasen vajaatoiminnassa yleensä matala. Lievässä tautimuodossa nämä verestä mitattavat hormoniarvot voivat olla vielä normaalirajoissa. Vapaan T3-hormonin pitoisuus yleensä pienenee kilpirauhasen vajaatoiminnassa, mutta sen määritys ei tavallisesti kuulu hypotyreoosin diagnostiikkaan. Suomessa kilpirauhashormonien normaaliarvot vaihtelevat jonkin verran laboratorioittain. Seerumin vapaan T4-hormonin viitearvot ovat n. 10-23 pmol/l. TSH:n viitearvot ovat n. 0,4-4 mU/l. USA:ssa uusi suositus TSH:lle on 0,3-3 mU/l (American Association of Clinical Endocrinologists). Kliinisen biokemian kansallisen akatemian (The National Academy of Clinical Biochemistry) mukaan 95%:lla ihmisistä, joilla on normaali kilpirauhastoiminta, TSH on 0,4- 2,5 mU/l.

Raskasmetallit kuten lyijy, kadmium ja elohopea voivat häiritä kilpirauhasen toimintaa. Amalgaamipaikoista kudoksiin siirtyvä elohopea voi käynnistää autoimmuunireaktioita. Bromi, kloori ja fluori voivat olla kilpirauhaselle vahingollisia. Fluori on jodin vastavaikuttaja ja voi estää jodin käyttöä. Liika alkoholi, kahvi ja nikotiini voivat häiritä kilpirauhasen toimintaa. Liika rauta voi vahingoittaa kilpirauhasta. Tuholais-, hyönteis- ja rikkaruohomyrkyt sekä keinolannoitteet voivat häiritä kilpirauhasen toimintaa ja tuholaismyrkkyjen on havaittu lisäävän kilpirauhassyöpäriskiä. Puhdistusaineitten ja kosmetiikan sisältämät kemikaalit, jotkut ruokien lisäaineet sekä myös haitallisten suolistobakteerien tuottamat aineenvaihdunnalliset sivutuotteet voivat tehdä kilpirauhashormonit vääränlaisiksi. Myös dioksiinit ja PCB ovat vahingollisia kilpirauhaselle.

Tunnusomaista kilpirauhasen vajaatoiminnalle on aineenvaihdunnan yleinen hidastuminen. Klassisia oireita ovat: väsymys, kuiva iho, palelu, ummetus, painon nousu, hidas syke, käheys ja psyykkinen hitaus. Muita oireita ovat: masennus, lihasheikkous, hiusten karkeus ja lähteminen, kasvo- ja luomiturvotus, struuma, vatsakivut, mahalaukun suolahapon vähyys tai puute, kellertävä iho (kilpirauhashormonia tarvitaan karotiinien muuttamisessa A-vitamiiniksi maksassa), naisilla kuukautiskierron häiriöt ja lapsettomuus, vanhemmissa ikäryhmissä muistihäiriöt ja dementia. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla yhteydessä fibromyalgiaan ja krooniseen väsymysoireyhtymään.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan yleensä tyroksiinilla, joka on T4-hormonia. Joillekin potilaille sopii yhdistelmähoito tyroksiinilla ja T3-hormonilla (Liothyronin), mutta tällainen hoito ei ole rutiinikäytössä. On kuitenkin useita tutkimuksia, joitten mukaan yhdistelmähoito olisi parempi kuin pelkkä tyroksiini. Myös pelkkää T3-hormonia on käytetty, se on joskus tehokas hoito struuman pienentämiseksi.

Kun kilpirauhasen vajaatoiminta 1800-luvun lopulla opittiin tuntemaan, alettiin potilaita hoitaa kuivatulla sian kilpirauhasella, joka sisältää kaikkia kilpirauhashormoneja, T4, T3, T2 ja T1 sekä lisäksi kalsitoniinia. Tällä hoidolla potilaat yleensä voivat verraten hyvin. Tämä hoito jäi miltei kokonaan unohduksiin, kun 1960-luvulla alettiin tuottaa synteettistä tyroksiinia. Viime vuosina kuivatun sian kilpirauhasen käyttö on jälleen alkanut lisääntyä erityisesti USA:ssa ja Britanniassa. Potilaat ovat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä tähän hoitoon. Suomessakin muutamat lääkärit ovat oppineet määräämään sian kilpirauhasta sellaisille potilaille, jotka eivät ole tyytyväisiä tyroksiinihoitoon. Valmistetta saa Suomessa erityisluvalla apteekista lääkärin kirjoittamalla reseptillä nimellä Armour Thyroid.

Kilpirauhaspotilaan hoitoa tulee seurata sopivin välein otetuilla verinäytteillä. Ainakin TSH- ja vapaa T4-määritys tulee tehdä ja jos potilas käyttää Armour Thyroidia, niin vapaa T3-määritys on hyvä liittää mukaan. Potilaan vointi on tietenkin tärkeä hoitoa ohjaava tekijä.

Hyvä luonnollinen ravinto ja usein myös ravintolisät ovat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle potilaalle tärkeitä. Näillä luontaisilla tukihoidoilla pyritään ravitsemaan soluja, korjaamaan soluvaurioita ja pysäyttämään autoimmuunireaktioita. Jos hoidot aloitetaan ajoissa, voidaan lievä kilpirauhasen vajaatoiminta mahdollisesti korjata normaaliksi ilman varsinaisia lääkkeitä.

Ruokavaliossa kannattaa, erityisesti ensimmäisen kuukauden ajan, suosia runsaasti raakaravintoa: marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja vihreää salaattia, proteiinilähteitä kuitenkaan unohtamatta mm. kilpirauhaselle tärkeän tyrosiini-aminohapon saamiseksi. Hyvä proteiinilähde on kala, rasvaisesta kalasta saa myös paljon välttämättömiä omega-3-rasvahappoja. Siemenmaidot, pähkinät ja mantelit sisältävät myös proteiinia ja hyvää rasvaa ja ovat ravitsevia. Maitotuotteet, erityisesti hapanmaitotuotteet, vähärasvainen juusto ja kananmuna ovat yleensä suositeltavia ja ne ovat myös tärkeitä jodin lähteitä Suomessa. Merilevää voi hypotyreoosipotilas käyttää, mutta maltillisesti. Kilpirauhanen tarvitsee jodia, mutta kohtuudella. Optimaalinen jodin saanti on 150-200 mikrogrammaa/vrk. Suoliston kunnosta tulee huolehtia mm. syömällä riittävästi kuitua ja useat hyötyvät myös maitohappobakteereista eli probiooteista. Gluteeniton ruokavalio voi joillekin olla hyödyksi. Keliakia ja kilpirauhashäiriö voi esiintyä samanaikaisesti. Täysjyväviljoja kannattaa suosia.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava potilas tarvitsee yleensä myös ravintolisiä. Useilla hypotyreoosipotilailla on seleenin puute. Seleeniä tarvitaan T4-hormonin muuttumisessa T3-hormoniksi ja se voi vähentää kilpirauhasvasta-aineita. Sinkki, E-vitamiini, A-vitamiini sekä B-vitamiinit vaikuttavat kilpirauhashormonien muodostumiseen, myös näistä voi olla useimmille hyötyä. D-vitamiini on suomalaisille välttämätön ravintolisä talvisaikana, se näyttää muiden ravintotekijöiden kanssa vähentävän autovasta-aineiden muodostusta ja autoimmuunitauteja. Asiantuntijat suosittelevat D-vitamiinia aikuisille talvisaikaan jopa 50- 75 mikrogrammaa/vrk. C-vitamiini on monille tarpeen, se vaikuttaa mm. immuunipuolustukseen ja stressihormonien tuotantoon, sitä voi ottaa esim. 500 mg 2-4 kertaa päivässä. Hyvin suuria määriä C-vitamiinia ei pidä ottaa, koska ne voivat vaikuttaa kilpirauhashormonituotantoon. Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä kilpirauhasen normaalitoiminnalle. Magnesium- ja kalsiumlisät ovat usein tarpeen. Krooninen stressi vähentää magnesiumia kehossa ja tämä huonontaa kykyä rentoutua ja nukkua syvästi.

Liikunta lisää kilpirauhashormonien eritystä, lisää kudosten herkkyyttä kilpirauhashormoneille ja lievittää stressiä.

Myrkyllisiä ja haitallisia aineita pitäisi mahdollisuuksien mukaan välttää.

Stressin hallinta ja rentoutuminen ovat myös hypotyreoosipotilaalle tärkeitä.

Lopuksi: Luontainen, kokonaisvaltainen hoito, johon kuuluu mm. hyvä ravinto, ravintolisät kuten vitamiinit, hivenaineet, antioksidantit ym. voivat auttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa potilasta. On mahdollista, että kilpirauhanen, sen solut ja koko elimistö voi hyvin ja toimii normaalisti, kun se saa riittävästi tarvitsemiaan ravinteita. Kuitenkin useissa tapauksissa tarvitaan lääkehoitoa, erityisesti jos kilpirauhanen on tuhoutunut tai jos oireet ovat vaikeat.

12/09 RAVINTOLISÄT ASTMAN HOIDOSSA
11/09 FUNKTIONAALISEN LÄÄKETIETEEN LÄÄKÄRIN VASTAANOTOLLA
10/09 FUNKTIONAALISEN MEDISIINAN SEURA RY
09/09 FUNKTIONAALISEN LÄÄKETIETEEN LÄHESTYMISTAPA MIELEN HÄIRIÖIDEN HOITAMISEKSI
08/09 ALLERGIAT JA RAVINTO
06/09 HIVENAINEET JA ANTIOKSIDANTIT MÉNIÈREN TAUDISSA
05/09 FUNKTIONAALISEN LÄÄKETIETEEN KÄYTTÄMINEN KLIINISESSÄ TYÖSSÄ
04/09 TYYPIN 2 DIABETEKSESTA
03/09 KORKEA KOLESTEROLI
02/09 KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNASTA
01/09 OSTEOPOROOSI, UUSI KANSANTAUTI