Keinomakeuttajat lisäävät diabeteksen riskiä muuttamalla suoliston mikrobilajistoa
Hei jälleen! Rakastuin suolistoon 1990-luvun alussa toimiessani tutkijana. Suolisto on pelottavan viisas, järisyttävän monimuotoinen elin. Se on terveytemme kehto tai sairauksien tyyssija. Jos suolisto ei ole kunnossa, koko keho kärsii - jopa aivot. Ja vaikka suoliston ja sen asukkaiden vaikutukset kehon hyvin- tai pahoinvoinnille ovat lähes uskomattomia, niin tätä en olisi osannut aavistaa.
Maailman arvostetuimmassa tiedelehdessä, Naturessa, julkaistun uuden tutkimuksen mukaan keinomakeutusaineet (sakariini, aspartaami tai sukraloosi) muuttavat suoliston mikrobistoa ja voivat johtaa mm. diabetesriskiä suurentavaan aineenvaihduntahäiriöön (glukoosi-intoleranssi). Nämä "ylistetyt" keinomakeuttajat voivat siis olla osasyyllisiä maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan!
Tarkasta viimeistään nyt syömäsi proteiinipatukat ja muut proteiini- sekä dieettivalmisteet, urheilujuomat, ravintolisät (kyllä niissäkin käytetään keinomakeuttajia!), virvoitusjuomat, lääkkeet, valmisruoat jne. Keinomakeuttajia käytetään hyvin laajasti. Valitettavasti ravinnon, suolistomikrobien ja terveyden välisen yhteyden monimuotoisuus ei ollut tiedossa silloin, kun nykyisin käytössä olevia keinomakeuttajia hyväksyttiin elintarvikekäyttöön. Tosin nyt Naturessa julkaistu tutkimus saattaa huonoon valoon myös EFSA:n (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen) uuden tieteellisen lausunnon aspartaamin turvallisuudesta.
Lue lisää, ihmettele, kommentoi. Ja muista, että suolistossamme touhuaa 10-100 kertaa enemmän bakteereita kuin meissä on soluja.
Lämmöllä, Paula
---------------------------------------------------------------------
Maailman arvostetuin
tiedelehti Nature julkaisi lokakuun alussa tutkimuksen, joka saa
keinomakeuttajien käytön elintarvikkeissa vähintäänkin kyseenalaiseen
valoon. Tutkimus osoitti, että suoliston bakteerilajistoa
muuttamalla keinomakeuttajat voivat aiheuttaa diabeteksen ja
metabolisen oireyhtymän riskiä suurentavan aineenvaihduntahäiriön,
glukoosi-intoleranssin. Glukoosi-intoleranssia potevilla sokerin
sietokyky on heikentynyt, eli heillä verensokeri pysyy liian pitkään
korkealla sokeripitoisten ruokien nauttimisen jälkeen. Tutkimus koostui
monesta osatyöstä, ja se todisti ansiokkaasti ja aukottomasti, että
keinomakeuttajien vaikutus glukoosi-intoleranssin kehittymiseen kulki
suoliston bakteerilajistossa tapahtuneiden muutosten
kautta.
Ihmisen suolistossa,
erityisesti paksusuolessa, elää hyvin rikas ja monipuolinen
bakteerilajisto. Sen huikea merkitys terveyden ylläpitämisessä ja
toisaalta sairauksien kehittymisessä alkaa vasta nyt toden teolla
avautua lääketieteelle. Ravinnolla ja elintavoilla on ratkaiseva
merkitys sille, millaiseksi suoliston bakteerikanta muotoutuu. Ravinnon,
suolistomikrobien ja terveyden välisen yhteyden monimuotoisuus ei ollut
tiedossa silloin, kun nykyisin käytössä olevia
keinomakeuttajia hyväksyttiin elintarvikekäyttöön. Silloin ei osattu
arvata, että ravinnossa niinkin pieninä pitoisuuksina esiintyvät
yhdisteet kuin keinomakeuttajat voisivat muuttaa suoliston mikrobikantaa
siten, että ihminen sairastuu.
Tutkimuksen
ensimmäisessä osatyössä hiirille annettiin ruoan mukana joko sakariinia,
aspartaamia tai sukraloosia. Kaikki nämä keinomakeuttajat aiheuttivat
hiirissä glukoosi-intoleranssin kehittymisen, mutta sakariinin
vaikutus oli voimakkain. Niinpä muut osatyöt suoritettiin pelkästään
sakariinilla. Jos hiiri sai samanaikaisesti sakariinia ja antibioottia,
glukoosi-intoleranssia ei kehittynyt, koska antibiootti esti sakariinin
vaikutuksen suolistomikrobeihin. Glukoosi-intoleranssi
kehittyi myös mikrobivapaille (steriileissä oloissa kasvatetuille)
hiirille, kun niille siirrettiin sakariinia syöneiden hiirten suoliston
bakteerilajisto, vaikka ne eivät itse saaneetkaan sakariinia
Keinomakeuttajien ja
diabetesriskin välinen yhteys osoitettiin myös ihmisillä.
Keinomakeuttajien käyttö yhdistyi muun muassa korkeampaan verensokeriin,
heikentyneeseen glukoosinsietoon ja suurempaan ruumiinpainoon.
Yhdessä osakokeessa sakariinia annettiin viiden päivän ajan seitsemälle
terveelle koehenkilölle. Nämä viisi miestä ja kaksi naista eivät
tavallisesti käyttäneet sakariinilla makeutettuja elintarvikkeita.
Neljälle koehenkilölle kehittyi tutkimuksen aikana
glukoosi-intoleranssi,
ja heidän suolistonsa mikrobilajisto muuttui huomattavasti. Mikrobeiden
yhteys kohonneeseen verensokeriin osoitettiin vielä siirtämällä
koehenkilöiden suoliston bakteerilajisto mikrobivapaille hiirille.
Näille hiirille kehittyi glukoosi-intoleranssi, vaikka
niille itselleen ei annettu sakariinia.
Sakariinin syömisen seurauksena suolistossa
Bacteroides-suvun bakteerien tiheys lisääntyi yli 20-kertaiseksi
aiempaan verrattuna samalla, kun eräät muut bakteeriryhmät vähenivät.
Samansuuntaisia muutoksia on aiemmin löydetty diabetekseen
sairastuneilta henkilöiltä. Suhteellista osuuttaan lisänneiden
mikrobilajien arvellaan auttavan ravinnon sisältämän energian
talteenotossa, ja muutenkin vaikuttavan isäntäeläimen tai -ihmisen
aineenvaihduntareitteihin epäedullisella tavalla.
Tutkijat esittivät
työstään kaksi merkittävää johtopäätöstä. Ensinnäkin ravitsemuksen ja
sairauksien välisessä yhteydessä olisi entistä tarkemmin huomioitava
yksilöiden väliset erot. Sakariini ei vaikuttanut kaikkiin
koehenkilöihin tai -hiiriin samalla tavoin, vaan jotkin yksilöt olivat
herkempiä sakariinin vaikutuksille kuin toiset. Niinpä lääketieteessä ja
ravitsemussuosituksissa olisi huomioitava jokaisen henkilön
yksilölliset aineenvaihdunnan erityispiirteet optimaalisen
terveyden saavuttamiseksi. Toiseksi tutkijat arvelivat, että
keinomakeuttajat saattavat olla osasyyllisiä lähes maailmanlaajuiseksi
levinneeseen lihavuusepidemiaan, vaikka ne oli alun perin kehitetty
juuri vähentämään ylipainon riskiä. Näiden uusien tutkimustulosten
valossa keinomakeuttajien vaikutuksia kuluttajien terveyteen olisi nyt
syytä arvioida huolellisesti uudelleen.
Suez J, Korem T,
Zeevi D, Zilberman-Schapira G, Thaiss CA, Maza O, Israeli D, Zmora N,
Gilad S, Weinberger A, Kuperman Y, Harmelin A, Kolodkin-Gal I, Shapiro
H, Halpern Z, Segal E, Elinav E. 2014. Artificial sweeteners induce glucose intolerance by altering the gut microbiota.
Nature. 514:181-186.
04.11.2014